Vuosi 2014 muistetaan pelimaailmassa hajonneiden hittipelien vuotena. Sellaiset suuret julkaisut kuin Assassin’s Creed Unity ja Halo: The Master Chief Collection saapuivat markkinoille bugien ja serveriongelmien saattelemana. Pahimmillaan julkaisut olivat ilmestymispäivänä pelikelvottomassa kunnossa.
Mutta mistä puolivalmiiden ja hajonneiden pelien julkaiseminen johtuu? Bugisten pelien julkaisemisesta syytetään usein itse studioita, mutta bloggari Alex Wawro esittelee Gamasutrassa vielä hienovaraisemman mallin.
Wawron mukaan pelin kehno markkinamenestys saa osakkeenomistajat painostamaan pelitaloja parempaan suoritukseen, mikä puolestaan johtaa ankarien markkinointi- ja tuotantotavoitteiden asettamiseen. Tällöin pelikehittäjät joutuvat työskentelemään tiukkojen aika- ja kustannusrajojen puitteissa, mikä puolestaan johtaa heikompaan tulokseen. Kaikkein ikävintä on se, että lopullisen tuotteen heikko laatu johtaa jälleen huonoon markkinamenestykseen, ja koko sykli alkaa alusta.
Konsultti Clinton Keith on esittänyt saman mallin graafisessa muodossa.
Kaikkiin peleihin ja studioihin malli ei varmasti päde, mutta monissa tapauksissa kyse saattaa olla juuri tästä. Erityisesti Assassin’s Creedin, Call of Dutyn ja EA:n urheilupelien kaltaisten, vuosittaisten pelijulkaisuiden kohdalla aikarajat ja paineet ovat varmasti korkealla.
Seuraavaksi kysymys kuuluukin, kenen pitäisi katkaista tällainen epäonnistumisen kehä? Pitäisikö osakkeenomistajien olla painostamatta studiota vai pelikehittäjien vaatia löysempää tuotantoaikataulua? Tämä onkin vaikea kysymys, mutta pitkällä aikavälillä heikkolaatuisten pelien julkaisu tekee vain hallaa sekä julkaisijoille ja studioille että koko pelialalle.
Tiltin Jarkko Fräntilä käsitteli samaa asiaa edellisessä mielipidekirjoituksessaan. Tuon tekstin löydät täältä.