Muutaman erinomaisen ja lukuisan heikomman elokuvan mörkönä häärineet Alien-hirviöt ovat koristaneet myös digitaalisten pelien kuvastoa vuosikymmenien ajan. Alunperin itävaltalaisen H. R. Gigerin kynästä siinnet kummajaiset saivat todennäköisesti suosituimman muotonsa legendaarisen James Cameronin ohjaamassa Aliens – Paluu (1986) -elokuvassa. Kyseisen rainan toimintajaksot, hahmot ja hirviöt ovat myös toimineet lukuisten ikonisten pelien inspiraation lähteinä.
Virallisten Alien– tai Aliens-sarjan pelien laatu on tunnetusti vaihdellut huimasti. Erinomaisten Alien: Isolationin ja Aliens: Fireteam Eliten rinnalla on Aliens: Colonial Marinesin kaltaisia täysiä pökäleitä. Suurinta osaa sarjan peleistä yhdistää kuitenkin pelityyli, sillä lähes poikkeuksetta teokset ovat olleet kauhuelementeillä varustettuja ensimmäisen tai kolmannen persoonan kuvakulman toimintapelejä. Aliens: Dark Descent poikkeaa kaavasta ja yksittäisen selviytyjän sijaan ohjastettavana on kokonainen avaruusmosureiden joukkoyksikkö. Genreksi on tällä kerralla valikoitunut poikkeuksellisesti reaaliaikainen toimintastrategia, jossa koko touhua tarkastellaan isometrisesti yläviistosta.
Lethe-planeetan kiertoradalla sijaitsevalla Pioneer-asemalla alkaa tapahtua kummia. Asemalle toimitettujen arkkujen sisällössä on jotain epäilyttävää ja hissukseen laivaväen ruumiit alkavat koristaa keskuksen käytäviä. Pian helvetti repeää ja tutut avaruusperkeleet alkavat mellastaa pitkin laitosta. Neuvokas varapäällikkö Maeko Hayes käynnistää lähiavaruutta ympäröivän asejärjestelmän, joka kuitenkin päättää infestaation tuhoamisen sijaan ampua alas myös selviytyjiä pelastamaan tulleen avaruuslaivaston ilmatukialus USS Otagonin. Avaruusmerijalkaväen joukkojen seuraan lyöttäytyvän Hayesin vaatteissa olisi sitten tarkoitus selvitellä hirviöiden taustalla toimivien voimien tarkoitusperiä ja korjata aluksen moottorit pakoa varten.
Karkeasti jaettuna kampanja jakautuu kahteen eri osaan. Noin kolmannes tarinasta käydään läpi haaksirikkoutuneen aluksen sisältä. Otagon kannelta käsin muun muassa järjestellään yksiköitä, koulutetaan sotilaita, kuntoutetaan haavoittuneita yksiköitä ja jopa ohjataan traumatisoituneita jermuja terapian pariin. Tehtävien aikana kerättyjä resursseja hyödyntämällä voi puolestaan esimerkiksi kehittää joukoilleen erilaisia vempaimia ja parempia aseita. Tukikohdan managerointi tuo hyvällä tavalla mieleen X-COM-sarjan teokset, joskaan aivan yhtä syvällisestä simulaatiosta ei ole kyse. Kun osastot on säädetty kuntoon ja kotipesässä kaikki on valmista, siirrytään ohjastamaan muutamasta jääkäristä koostuvaa erikoisyksikköä planeetan pinnalle.
Joukkion ohjastaminen tapahtuu reaaliaikaisesti. Välilyöntiä näpäyttämällä toimintaa voi tarvittaessa hidastaa tarkempien ohjeiden antamista varten. Mosurit toimivat puoliautomaattisesti siten, että esimerkiksi vaaran havaitessaan ne osaavat ottaa suojaa ja ampua kohteeseen ilman komentoakin. Aluksi neljästä sotilaasta koostuva joukko toimii yhtenäisenä yksikkönä, josta yksittäisiä taistelijoita voi ohjata myös erilleen vaikkapa materiaaleja poimimaan tai hitsaamaan ovia kiinni. Komennon suorittamisen jälkeen muista irtaantunut jäsen palaa takaisin joukkuetovereidensa huomaan automaattisesti. Järjestelmä toimii petollisen hyvin ja osin tekoälyn ohjastaman porukan toimintaa on suorastaan ilo katsella liikkeessä. Pimeät kulmat varmistetaan näyttävästi ja tilanteita kommentoidaan jatkuvasti reaaliajassa, usein elokuvasarjasta tuttujen lausahdusten muodossa.
Pienehkön porukan ohjastaminen takaa myös sen, että vaikka yksiköt muuttuvat jatkuvasti kokemuspisteiden karttuessa tehokkaammiksi, ei varsinainen vaaran tunne katoa missään vaiheessa. Varomattomasti vaikkapa kokonaisen pesän oven avaava tunariporukka pääsee helposti hengestään ja sotilaita sekä aikaa on tarjolla kovin rajallinen määrä. Kuolema on myös pysyvää, eli mikäli se joukkueen kaikkein karskein karju keikahtaa kesken perustehtävän oman sähläilyn toimesta, kärsitään seuraamuksista vielä pitkään. Manuaalisten tallennuspisteiden puuttuessa vanhemman tallennuksen latailukaan ei välttämättä enää pelasta tilannetta.
Vihollisina toimivat tappokoneet noudattelevat karkeasti sarjan kolmen ensimmäisen elokuvan sääntöjä. Useimmin tavattavien yksiköiden joukosta paljastuu nopeasti käytävillä vilistäviä mutta heikosti osumaa kestäviä juoksijoita, vahvemmin panssaroituja mutta hitaammin liikkuvia raskastekoisia kuhnureita sekä naamaa väkisin halaamaan pyrkiviä facehuggereita. Kampanjan edetessä kohdataan myös hieman harvinaisempia erikoislötköjä ja onpa mukana muutama ihan oikea yllätyskin.
Miehistön ohjastaminen on helppoa ja intuitiivista. Tukikohdan managerointi on puolestaan täysin valikkopohjaista, mitä nyt silloin tällöin menoa elävöitetään välivideoilla. Aktiivisissa tehtävissä komennot annetaan hiirtä naksuttelemalla ja näppäimistön avulla lähinnä ohjastetaan kameraa. Riisutun ohjausjärjestelmän ansiosta meno ei hektisimmilläkään hetkillä tunnu kohtuuttoman monimutkaiselta, mutta langat pysyvät silti tiukasti komentajan käsissä. Hyvillä reflekseillä voi mahdollisesti pelastaa vielä nopeasti pahaksi eskaloituneen tilanteen.
Audiovisuaaliselta anniltaan kyseessä on viimeistelty ja lähdemateriaalille uskollinen teos. James Hornerin sävellyksiä mukailevat musiikit luovat autenttista tunnelmaa ja ovat muutenkin omiaan nostattamaan sykettä menon kiihtyessä. Graafinen anti on genren huomioon ottaen mainiota. Limaa valuvat käytävät, hylätyt toimistot, hapon polttamat taistelupanssarit ja biomekaanisia muotoja mukailevat örkit näyttävät juuri siltä kuin toivoa sopii. Geneeristen sotilaiden ääninäyttelijät eivät kaikki ehkä ihan parhaaseen a-luokkaan yllä suorituksellaan, mutta tarinan kannalta merkittävimpien hahmojen rooleissa on sentään rautaisia ammattilaisia.
Tekniikan osalta homma rullaa enemmän kuin hyvin. Ultraleveitä resoluutioita tuetaan suoraan paketista, joskin välivideot on esirenderoitu 16:9 kuvasuhteella. Grafiikkaa itsessään saa skaalattua pyörimään sulavasti myös melko vaatimattomalla kokoonpanolla. Tekoälyskaalaimista tuki on tarjolla vain AMD:n FSRlle. AMD:n skaalaimen avoimuuden ansiosta sitä voi toki käyttää myös muiden valmistajien näytönohjainten kanssa. Keskitason grafiikka-asetuksilla 1080p-tarkkuudella pelatessa homma rullaa sen verran sujuvasti koneella kuin koneella, ettei skaalaimille juuri ole edes tarvetta. Tiltin testikoneista tehokone Beastilla ruudunpäivitys pysyi reippaasti päälle sadassa kaikkien nuppien ollessa kaakossa ja ruuduntarkkuuden ollessa 3 440 x 1 440. Intelin Arc 750-kortin ja AMD:n Radeon 7600 -näytönohjaimen ympärille rakennetut Temptress ja Beauty puolestaan olivat suorituskyvyltään lähes tasoissa, tosin sinisen tiimin Arc-kortti tuntui ajoittain pyörittävän menoa piirun verran vetreämmin. Kummallakaan alemman suorituskykyluokan kokoonpanolla ei ollut isompia ongelmia pitää päivitysnopeutta yli kuudessakymmenessä.
Aliens: Dark Descent tarjoilee maittavan kattauksen pelattavaa etenkin sarjan faneille. Erinomainen tarina pitää otteessaan tiukasti koko kestonsa ajan. Noin 20-tuntisen kampanjan ohella tarjolla ei valitettavasti juuri ole muuta puuhasteltavaa. Tehtävien osittainen satunnaisuus ja eri vaikeustasoasetukset pitävät huolen siitä, että uudelleenpeluuarvoa paketissa on ihan mukavasti. Kun myös tekniikan osalta suoritus on tyylipuhdas, on teosta vaikea olla suosittelematta. Game over man, game over!
Saatavilla: PC (Testattu), PlayStation 4, PlayStation 4 Pro, PlayStation 5, Xbox One, Xbox One X, Xbox Series X|S
Ikäraja: PEGI 16 (voimakas väkivalta, voimakas kielenkäyttö)
YHTEENVETO:
**** / *****
Lähdemateriaalinsa hyvin tunteva ja ymmärtävä reaaliaikastrategia on viime vuosien parhaita Aliens-tuotteita. Tasapainoisen kattauksen toimintaa ja pakokauhua tarjoileva tarina pitää otteessaan alusta loppuun. Tätä ei tarvitse ydinpommittaa kiertoradalta.
Käytetyt arvostelukoneet:
Tehokone “Beast”
Prosessori: AMD Ryzen 7 7800X3D
Keskusmuisti: 32 Gt 6000 MHz DDR5
Näytönohjain: Nvidia RTX 4070 Ti 12 Gt OC
AMD-kone “Beauty”
Prosessori: AMD Ryzen 5 5600
Keskusmuisti: 32 Gt 3 600 MHz DDR4
Näytönohjain: AMD Radeon 7600
Intel-kone “Temptress”
Prosessori: Intel Core i5 12600K
Keskusmuisti: 32 Gt 3 200 MHz DDR4
Näytönohjain: Intel Arc 750
Lisää Tiltin arvostelukoneista täällä.
Jaakko mökötti koska ei saanut Raijan lupaamaa suklaarusinapakettia pitkän ajomatkan jälkeen.