Assassin’s Creed -pelisarja on Ubisoftin lippulaiva. Uusi peli on pakko saada ulos joka syksy, kaikille mahdollisille alustoille. Viime vuoden Brotherhood laajensi onnistuneesti Assassin’s Creed II:n pelisisältöä ja maisemia, mutta tuntui silti liiaksi vanhan toistolta. Tämän vuoden Revelationsissa uudistukset ja pelialue ovat pienempiä. Sarjaa uskollisesti seurannutta pelaajaa alkaa jo hyydyttää.
Päähenkilö Ezio seuraa ykköspelin sankarin Altaïrin jalanjäljissä Konstantinopoliin, joka on juuri siirtynyt Bysantin keisareilta osaksi Ottomaanien imperiumia. Byzanttilaiset ovat pahiksia, ottomaanit hyviksiä. Vaikka Ezio on nimellisesti pelin pääosassa, hänen tekemisensä eivät ole kauhean kiinnostavia. Tarinallisesti parasta kamaa ovat esi-isä Altaïrin vaiheita käsittelevät osuudet. Pelillisesti eksoottisinta kamaa ovat kehyskertomuksen sankarin Desmondin tyylitellyt tasohyppelyt. Ezion tehtävänä on toimia henkarina, johon mielenkiintoisemmat kamat voi ripustaa.
Viime vuoden pelin tapaan Revelations on ankeimmillaan aivan alussa. Pelaajan niskaan kipataan rasittavaa selittelyä, eikä tarina tunnu käynnistyvän ollenkaan. Kiipeäminen ja salamurhaaminen jäävät scifipälinän varjoon. Peli pääsee vauhtiin vasta, kun pitkästä introsta on selvitty, ja Ezio pääsee vihdoin seikkailemaan Konstantinopolin kaduille. Peli tuntuukin paranevan koko ajan edetessään. Hienoimmat hetket koetaan lopussa, tyylikkäästi toteutetussa Kappadokian luolakaupungissa.
Osa uudistuksista toimii, osa ei. Talojen katolta pääsee toiselle vaijeria pitkin ja kiipeäminen helpottuu hihakoukun avulla. Taistelussa voi käyttää pommeja, joiden avulla vihollisia voi harhauttaa tai tappaa. Salamurhaajille pitää vallata toimitiloja, ja jos ei ole tarkkana, vihollinen yrittää vallata niitä takaisin. Silloin joutuu Plants vs. Zombies -tyyliseen minipeliin, jossa viholliset yrittävät päästä kadun päästä päähän katoille aseteltujen puolustajien ja barrikadien läpi. Nämä osuudet ovat niin rasittavia, että niissä mieluummin häviää tahallaan ja valtaa menetetyn alueen uudestaan vanhaan tyyliin.
Assassin’s Creed: Revelations ei ole huono peli, mutta siinä on mukana liikaa vanhaa. Se on kummallinen sekasotku, joka toimii parhaiten paetessaan oudoille sivupoluille.
TESTATTU
PS3
ARVOSTELIJA
JUHANA PETTERSSON
PÄÄSTÖTODISTUS
MENESTYNEESSÄ PELISARJASSA ALKAA OLLA VÄKISIN VÄÄNTÄMISEN FIILIS