Avadon: The Black Fortress on kuin miellyttävä tuulahdus tietokoneroolipelaamisen menneiltä vuosikymmeniltä. Avernum-sarjasta tunnettu Spiderweb Software jatkaa tutulla linjalla. Vuoropohjainen taistelu yhdistyy rakkaudella ja huolella kirjoitettuun tarinaan ja perinteiseen pelattavuuteen.
Avadonin tarinassa pelaaja viskataan tyypilliseen fantasiamaailmaan, jossa viisi valtiota on laittanut hynttyyt yhteen puolustautuakseen ympärysvaltojaan vastaan. Ylimpänä lainvartijana toimii Avadonin musta linna. Sen komentaja, mystinen Redbeard, lähettelee alaisinaan toimivia Käsiä ympäri maita ja mantuja järjestystä valvomaan. Pelaajan rooliksi lankeaa asettua nuoren Käsiryhmän johtoon. Ryhmän muut jäsenet edustavat pelin neljää hahmoluokkaa: shamaani, maagi, taistelija ja rosvo. Pelaaja voi kerralla valita näistä kaksi mieluisinta mukaansa maailmalle lakia ylläpitämään.
Mustan linnan käsitys lainvalvonnasta liikkuu jossain Nottinghamin sheriffin ja 1900-luvun fasismin välimaastossa. Peli ottaakin hahmojen teot ja niiden oikeutuksen toistuvasti esille. Linnaa johtavaa mutta jolppean mukavasti esiintyvää Redbeardia ei esitetä millään muotoa positiivisessa valossa. Peli välttää kuitenkin moraalilla naamalle läiskimisen. Se pysyttelee eettisten valintojen harmaalla alueella. Hahmot elävät ikävässä maailmassa ja tekevät ikäviä valintoja. Jos valintojen ikävyys lipsuu sietokyvyn yli,
Redbeardin voi lopulta syrjäyttää paikaltaan.
Avadon on graafisesti ruma. Hahmomuotteja on vain muutamia, ja samat harvat naamat toistuvat tiheään. Paikat ovat tarkalleen toistensa näköisiä: metsää tai linnaa saattaa riittää valtavia kartallisia kartallisia, mutta metsä näyttää aina samalta. Mikään ei erota yhden linnan seiniä toisesta. Toistuvuuden tunnetta korostaa kohtaamisten rakenne: déjà vu hakkaa takaraivossa, kun tarkalleen samanlaisella metsäaukealla törmää viidettä kertaa tarkalleen samanlaiseen jättiläishämähäkkipartioon.
Pelin toinen ongelma on pelattavuudessa. Vaikka erityisesti iPadilla kontrollit ovat varsin sulavat, tavaranhallinta, loitsiminen ja tehtävien hallinta ovat kuin 90-luvun pimeimmiltä vuosilta. Esimerkiksi tehtävät merkitään kyllä lokiin, mutta selostukset eivät päivity tehtävien aikana. Loki jättää parhaimmillaankin epäselväksi, suoritetaanko tehtävä samalla vai eri kartalla, onko tehtävän vaatimukset suoritettu tai puuttuuko vielä jotain.
Ongelmiin kiinnittää kuitenkin vain vähän huomiota, sillä pelin pihvi ja ydin on sen tarinassa. Peli on tulvillaan dialogia, ja vaikka tekstin laatu vaihtelee roimasti, pelaaja voi halutessaan uppoutua hahmoihin ja näiden murheisiin tuntikausiksi. Tehtäviä on tarjolla valtavissa määrin niin mustan linnan sisällä kuin sen ulkopuolella.
Kaiken kaikkiaan Avadon on ihastuttava muistutus roolipelaamisen menneistä ajoista. Pelin tarinavetoisuus, vuoropohjaisen taistelun leppoisuus ja pelin laajuus suhteessa hintaan tekevät siitä ehdottoman ostoksen kenelle tahansa roolipelinostalgikolle.
TESTATTU
iPad
ARVOSTELIJA
Mika Loponen
PÄÄSTÖTODISTUS
Perinteisiä arvoja kumartava roolipeli, jonka tarina ja eläväinen maailma riittävät
kantamaan mielenkiintoa teknisistä puutteista huolimatta.
