Insomniac Gamesin Hämähäkkimies-saaga on jo edennyt kolmanteen osaansa. Juniorihämiksen seikkailuhin keskittynyt väliosa antoi hyvin osviittaa sarjan tulevasta suunnasta, ja vuoden 2023 lopulla PS5:lle julkaistu täysiverinen jatko-osa lunasti välipelin ilmoille heittämät lupaukset varsin suvereenisti. Suorastaan hämmästyttävän hieno teos on nyt vihdoin julkaistu myös PC:lle. Valitettavasti muista Sonyn tietokonekäännöksista poiketen kyseessä ei ole täysi kunnarijuoksu.
Saagan edelliset osat pohjustivat hyvin Insomniacin vahvasti omanlaistaan tulkintaa Hämähäkkimiesten yhteisestä universumista. Jatko-osassa harjoittelijan tittelistään luopunut Miles Morales ja jo pidempään katoilla verkon varassa loikkinut Peter Parker kohtaavat lukuisan määrän muista medioista jo ennaltaan tuttuja vihollisia. Konnien katalogi on varsin laaja ja sen enempiä menoa spoilaamatta mainittakoon, että jo tarinan aloittava taistelu Hiekkamiehen kanssa voittaa audiovisuaalisella toteutuksellaan kaiken sarjassa aiemmin nähdyn.
Pelimekaanisesti noudatellaan pitkälti kahta aiempaa julkaisua, mutta mukaan on tuotu kivasti myös kokonaan uusia jippoja. Taistelua on vaikeutettu hienoisesti ja aiemmin muutamalla hassulla kombolla koko pelin läpäisseet pelaajat joutuvat nyt oikeasti myös vaihtelemaan taistelutyyliään. Suurin pelillinen uudistus on mukaan tuotu sarjakuvistakin tuttu liitokyky. Tarpeeksi inertiaa kerätessään kumpikin hahmoista voi avata kainaloidensa väliin pingotetut liitosiivet. Siipien avulla on helppo kiitää pitkin Manhattanin mantuvia vielä aiempaa suuremmilla vauhdeilla. Liitely toimii hyvin yhdessä perinteisemmän seittisinkoilun kanssa ja sen mukanaan tuoma vauhdin tunne lisää mukavasti intoa kaupungilla matkailuun.
Tarinallisesti kahlataan aiempaa tuntuvasti synkemmissä vesissä. Vaikkei sarjan esikuvana selvästi toimineen Batmanin tähdittämän Arkham-pelisarjan tasoille sentään hypätä, on tunnelma yleisesti ottaen kevyen alun jälkeen aiempia seikkailuja tummanpuhuvampi. Lauantaiaamujen piirrosversioihin ja muihin Hämiksen kevyempiin variantteihin tottuneiden onkin syytä varautua huomattavasti aikuismaisempiin juonenkäänteisiin.
Lue myös: Paluu 2000-luvun alun unohdettuun sotaan – katsauksessa Star Wars: The Clone Wars
Siinä missä narratiivinen ja pelimekaaninen anti on enemmän kuin kohdillaan, samaa ei valitettavasti voi sanoa teknisestä toteutuksesta. Julkaisukuntoisena kyseessä oli aivan täysi fiasko. Ennen ensimmäisiä pikapäivityksiä teos kaatu tasaisesti lyhyidenkin pelisessioiden aikana. Kaatuilun ohella mukaan oli eksynyt myös mittava määrä grafiikkabugeja. Suorituskyvyn optimointi on siis jäänyt kauniistikin sanoen puolitiehen.
Nyt useiden päivitysten jälkeen meno on sulavoitunut onneksi reippaasti, vaikka ongelmattomaksi pakettia ei voi vieläkään kutsua. Kaatuilut on saatu kuriin ja esimerkiksi säteenseurantaan liittyvät bugit on pääosin korjattu. Valitettavasti valaistuksen kanssa on kuitenkin edelleen ongelmia. Erityisesti Nvidian uudemmilla 50-sarjan RTX-korteilla pelatessa kuvassa esiintyy ajoittain muun muassa todella omituista väreilyä.
Ruudunpäivitystä ei myöskään ole saatu millään tasolla stabiiliksi. Vaikka meno ei vähänkään tehokkaammalla myllyllä alita PC:llä alarajana yleisesti pidettyä 60 kuvan sekuntivauhtia, on vaihteluväli sen verran reipas, että se häiritsee pelaamista. Toisen kohtauksen aikana vauhtia voi olla lähes 200 fps:n verran, kun taas seuraavassa rämmitään lähellä alarajaa. Vaihteluväli ei tunnu olevan myöskään suorassa korrelaatiossa ruudulla tapahtuvan toiminnan kanssa, vaan sitä tapahtuu laidasta laitaan käytännössä pelin kaikilla osa-alueilla.
Lue myös: Vahinko ei tule kello kaulassa – arvostelussa ZTE Watch K1 Pro
Aiempien osien PC-käännösten tapaan tämänkin kertainen seikkailu sentään skaalaantuu alaspäin varsin mallikkaasti. Piirun verran kärkipään myllyjä tehottomammalla ARC-pohjaisella testikokoonpanolla meno on keskitason asetuksilla sopivan sulavaa. Virallisesti teoksella on täysi tuki myös Valven pikkuruiselle Steam Deckille. Vaikka homman saa tosiaan laitteella käyntiin, ei kokemusta voi kovin meneväksi väittää. Kaikki grafiikan säädöt nolliin tiputtamalla touhu rullaa eteenpäin passelihkosti, mutta silloin ruudulle piirtyvä kuva on jo melkoista puuroa. Rog Allylla tilanne on vähän parempi, ja alhaisten sekä keskitason asetusten sekoituksella meno on täysi pelattavissa ilman sarveiskalvojen akuuttia arpeutumista.
Syitä optimoinnin keskeneräisyydelle ja paketin hiomattomuudelle on varmuudella vaikea sanoa. Käännöksestä vastuussa olevalle Nixxes Softwarelle kyseessä ensimmäinen selvä epäonnistuminen. Laakereillaan ei ole onneks jääty kuitenkaan lepäilemään. Julkaisun jälkeen korjauspäivityksiä on puskettu linjoille lähes viikon välein, joten toivoa paremmasta on jatkuvasti enemmän ja enemmän. Peli itsessään on etenkin Spider-Manin faneille lähes täysosuma. Valitettavasti seittisinkoihin on vaan jäänyt teknisellä puolella sen verran karstaa, että kokonaisuudesta on käännöksen takia pakko rokottaa kokonaisen pisteen verran.
Saatavilla: PC (testattu) PS5, PS5 Pro
Ikäraja: PEGI 16 (väkivalta, pelinsisäiset ostot)
YHTEENVETO:
**** / *****
Ensiluokkaisen supersankariseikkailun teknisesti hiomaton käännös. Käännöksestä vastaavan studion ensimmäinen isompi kömmähdys ei kuitenkaan riitä kampittamaan kokonaisuutta täysin.
Tehokone “Beast”
Prosessori: AMD Ryzen 7 7800X3D
Keskusmuisti: 32 Gt 6 000 MHz DDR5
Näytönohjain: Nvidia RTX 4090 24 Gt
Tehokone 2 “Valkoinen Valas”
Prosessori: AMD Ryzen 7 7700X
Keskusmuisti: 32 Gt 6 000 MHz DDR5
Näytönohjain: Nvidia RTX 4070 Ti Super
Intel-kone “Temptress”
Prosessori: Intel Core i5-12600K
Keskusmuisti: 32 Gt 3 200 MHz DDR4
Näytönohjain: Intel Arc 770
Budjettikone “Little Princess”
Prosessori: AMD Ryzen 8700G
Keskusmuisti: 16 Gt 6 000 MHz DDR5
Näytönohjain: AMD Radeon 780M (integroitu)
Rog Ally X
Steam Deck
Lue myös: Ilmestyskirjan peto – arvostelussa Monster Hunter Wilds (PC)
Lue myös: Komea kosketinrivistö – arvostelussa GMMK3 Pro HE