PlayStation 2:lla alkunsa saanut Monster Hunter -sarja tuntuu keräävän vuosi vuodelta enemmän faneja ympärilleen. Viimeistään vuoden 2018 Monster Hunter: World räjäytti pankin totaalisesti. Merkittävät määrät suitsutusta niin pelaajilta kuin kriitikoilta kerännyt teos olikin varsinainen superhitti. Nintendon Switch-konsolille alunperin kehitetty Rise ei ollut aivan samanlainen täysosuma, mutta mistään flopista senkään kohdalla ei voida missään nimessä puhua. Uuden konsolisukupolven suurpeliä odottavien pitkää tuskaa helpotettiin myös muun muassa Stories -sivusarjan peleillä. Nyt vihdoin päivänvalon nähnyt Monster Hunter Wilds onnistuu lunastamaan suuret odotukset, ainakin osittain.
Wilds paljastaa korttinsa jo heti kättelyssä. Capcomin tavoitteena on selvästi ollut tuoda sarja nykyaikaan ja modernisoida toimintamalleja isosti. Aiemmista osista poiketen seikkailu tapahtuu kokonaan yhden suuren avoimen pelimaailman sisällä. Minkäänlaisia latausruutuja alueiden välillä ei enää ole, ja täten esimerkiksi hirviöiden jahtaaminen pienien karttapalojen välillä on onneksi historiaa. Erilaisia biomeja on edelleen useita, mutta nyt näidenkin välillä siirrytään saumattomasti ovelasti naamioitujen pullonkaulana toimivien alueiden läpi. Ratkaisu on onnistunut ja kokemus tuntuu lähes välittömästi mittakaavaltaan aiempaa merkittävästi isommalta.
Rakenteeltaan seikkailu noudattelee tuttuja kaavoja. Tarinallinen kampanjatila tarjoaa pelattavaa hirmunkaatotaidoista riippuen noin 10-20 tunnin verran. Itse onnistuin näkemään lopputekstit vasta 22 pelitunnin jälkeen. Iso osa touhun hohdosta tulee kuitenkin juuri kampanjan jälkeen avautuvasta toiminnasta. Lopputekstien jälkeen aukeaa merkittävä määrä uusia tehtävätyyppejä, vaihtoehtoisia hirviöitä ja muuta sivupuuhasteltavaa. Aiempien osien tapaan teokseen tullaan myös Capcomin toimesta lisäämään tekemistä jatkuvalla syötöllä julkaisun jälkeen. Ensimmäiset lisäykset ovat kirjoitushetkellä jo konkreettista lähitulevaisuutta. Potentiaalisesti pelattavaa paketista on siis jopa satojen tuntien ajaksi.
Yksinkertaisimmillaan paketin mekaniikat ymmärtää täysi noviisikin. Todellisuudessa mekanismien ja järjestelmien syvyys on Mariaanien haudan luokkaa. Sarjan pitkän historian myötä mukaan on kertynyt huomattavan paljon painolastia erilaisten järjestelmien muodossa. Toimintoja ja kikkoja ei selitellä auki erityisen hyvin, joten kylmiltään ensimmäistä kertaa mukaan hyppääville on tiedossa lukusulkeiset virallisten ja epävirallisten oppaiden parissa. Perusmekaniikkoja sentään avataan kampanjan edetessä jonkin verran, mutta nyansseihin perehtyminen on täysin pelaajan itsensä vastuulla. Ratkaisu ei ole ehkä käyttäjäystävällisimmästä päästä, joskaan näin ainakaan sarjan suurimpien fanien ei tarvitse tuskastella pakollisten tutoriaalien parissa.
Sarjan ehdottomasti suurimpiin valtteihin on aina lukeutunut sen kekseliäät hirviöt. Wilds ei petä tälläkään osa-alueella. Vastaan tulee sen verran häiriintyneen näköistä ja kokoista mörköä, että heikompia hirvittää ja potentiaalisesti varsinkin ötökkäfoobikoita saattaa pelottaa. Taistelukentillä tallustelevien ölliäisten joukossa on mukana aiemmista osista tuttuja kavereita varsin maltillisesti ja paino on selvästi enemmän täysin uusilla olennoilla. Hirviöt on tuttuun tapaan animoitu aivan uskomattoman hyvin ja ne ovat lähes poikkeuksetta todella näyttävän sekä ennen kaikkea uskottavan näköisiä. Uudempien otusten liikeradoissa on myös aidosti yllättäviä vetoja, joten myös vanhojen konkareiden on syytä olla varuillaan.
Monster Hunter Risen myötä sarjassa siirryttiin käyttämään alunperin Resident Evil -pelejä varten kehitettyä RE:Engine -pelimoottoria. Konepellin alla tehty remontti mahdollistaa aiempaa selvästi näyttävämmät maisemat ja monsterit, mutta valitettavasti sen mukana on ilmeisesti tullut merkittävä määrä teknisiä ongelmia. Wildsin PC-versiota on vaikea kuvailla miksikään muuksi kuin täydelliseksi sekasotkuksi.
Vielä noin viikkoa ennen teoksen julkaisua arvostelukoodina käytetty Beta-polku oli lähes täysin pelikelvoton. Tehokone Beastillakaan ei päästy pelikelpoisiin lukemiin edes alhaisilla asetuksilla ja esimerkiksi ARC-näytönohjaimilla ruudunpäivitysnopeus liikkui yksinumeroisissa luvuissa. Hieman ennen julkaisua ajetut päivitykset paransivat tilannetta jonkin verran, ja nyt lopullisessa julkaisuversiossa isoimpia ongelmia on korjailtu tuntuvasti. Betaa vaivannut kuvan omituinen suttuisuus on saatu onneksi poistettua ja ruudunpäivitys pysyy suurinpiirtein kurissa pääosan ajasta. Valitettavasti ensimmäisten korjausten jälkeen toteutus vaikuttaa edelleen suorastaan keskeneräiseltä.
Grafiikkaa pääsee säätämään varsin kattavasti, mutta eri asetusten vaikutus suorituskykyyn on usein varsin minimaalinen. Pelin eri alueilla ruudunpäivitys myös kauniisti sanoen heittelehtii aivan laidalta toiselle. Mukana on myös ilmeisesti tekstuurien striimaukseen liittyvä ongelma, jonka ansiosta niiden tarkkuus muistuttaa ajoittain männä vuosien Nintendo 64 -julkaisuja. Kokoonpanosta riippuen myös esimerkiksi pelkkä kameran kääntäminen saattaa aiheuttaa todella pahasti häiritsevää nykimistä. Capcom on julkisesti ilmoittanut olevansa tietoinen julkaisun ongelmista, joten toivon mukaan korjauksia saadaan linjoille rivakalla tahdilla.
Rog Allylla Monster Hunter Wildsin saa pyörimään suurinpiirtein siedettävillä nopeuksilla tiputtamalla kaikki asetukset matalimpiin vaihtoehtoihin ja nostamalla skaalauksen tappiin. Teos näyttää näin suoraan sanoen kamalalta, mutta pelattavuudeltaan se on siedettävän rajoissa. Valven Steam Deckillä tilanne ei ole aivan yhtä ruusuinen. Asetukset nolliin tiputtamalla kokonaisuuden saa käynnistymään ja teoriassa pelaaminen on mahdollista, mutta ruudunpäivitys laahaa silti aivan pohjamudissa. Meno näyttää ankealta ja tuntuu kankealta. Toivoa kuitenkin on, sillä aiemman kokemukseni perusteella RE:Engineä käyttävät pelit toimivat AMD:n APU-suorittimilla melko hyvin.
Kun tähdet osuvat kohdalleen ja juuri oman PC-kokoonpanon kanssa peli rullaa sujuvasti, voi Wilds olla suorastaan häikäisevän hyvä peli. Hirviöitä kurmottaessa, maailmaa tutkiessa ja maisemia ihaillessa teos on ajoittain käsittämättömän upea. Hyväkin peli on mahdollista torpedoida täysin teknisen toteutuksen takia, ja Wildsin kohdalla ollaan hyvin lähellä sitä tilannetta, jossa teosta ei voi nykykuntoisena täysin suositella. Vielä ennen isompaa remppaa meno on melkoista lottopeliä, sillä juuri sinun laitteistollasi touhu saattaa linkuttaa eteenpäin todella heikosti, kun taas sillä kuuluisalla naapurin Penalla meno on sulavampaa kuin japanilaisen luotijunan kyyti. Selvää on joka tapauksessa, että jahka ongelmia saadaan ratkottua, kyseessä on merkittävän hyvä videopeli.
Saatavilla: PC (testattu), PS5, PS5 Pro, Xbox Series X|S
Ikäraja: PEGI 16 (väkivalta, pelinsisäiset ostot)
YHTEENVETO:
***(*) / *****
Erinomainen videopeli jonka tekninen toteutus PC-alustoilla rampauttaa pahimmassa tapauksessa kokemusta merkittävästi. Kyseessä on tähtien asettuessa kohdilleen ja kaiken toimiessa erinomaisesti joka tapauksessa poikkeuslaatuisen hyvä videopeli.
Tehokone “Beast”
Prosessori: AMD Ryzen 7 7800X3D
Keskusmuisti: 32 Gt 6 000 MHz DDR5
Näytönohjain: Nvidia RTX 4090 24 Gt
Tehokone 2 “Valkoinen Valas”
Prosessori: AMD Ryzen 7 7700X
Keskusmuisti: 32 Gt 6 000 MHz DDR5
Näytönohjain: Nvidia RTX 4070 Ti Super
Intel-kone “Temptress”
Prosessori: Intel Core i5-12600K
Keskusmuisti: 32 Gt 3 200 MHz DDR4
Näytönohjain: Intel Arc 770
Budjettikone “Little Princess”
Prosessori: AMD Ryzen 8700G
Keskusmuisti: 16 Gt 6 000 MHz DDR5
Näytönohjain: AMD Radeon 780M (integroitu)
Rog Ally X
Steam Deck
Lue myös: Paluu 2000-luvun alun unohdettuun sotaan – katsauksessa Star Wars: The Clone Wars
Lue myös: Vahinko ei tule kello kaulassa – arvostelussa ZTE Watch K1 Pro
