Yli 30 vuoden reippaaseen ikään yltänyt väkivaltaeepos saapuu pelikansan saataville jälleen kerran uuden osan voimin. Edellinen teos päättyi tarinallisesti kaiken nollaavaan tilanteeseen, joten uutukainen saa aloittaa niin sanotusti tyhjältä pöydältä. Narratiivisia uudelleenaloituksia sarjassa on nähty aiemmin jo useita, mutta tämän kertainen on toteutettu poikkeuksellisen onnistuneesti.
Liu Kang neppasi aikaa ja todellisuutta hallitsevan titaanin Kronikan irti vallan kahvasta edellisen seikkailun päätöksessä. Jälkiseuraamuksena hän saavutti myös jumalan voimat. Uusia kykyjään mies käytti nollatakseen koko ajanlaskun, universumin ja maailmankaikkeuden. Lopputulokseen tyytyväinen taistelupukari luopui lopulta vallastaan ja siirtyi Earthrealm-ulottuvuuden suojelupyhimykseksi. Ulottuvuuksien välistä herruutta mitataan tasaisin väliajoin kuolevaisten välillä käytävillä kamppailulajiturnauksilla. Nyt Kangin salaa kouluttamien Raidenin ja Kung Laon olisi määrä puolustaa maapalloa muiden todellisuuksien edustajistoilta.
Sarjan pitkäaikaisille faneille uusi lähtöasetelma on kerrassaan herkullinen. Lähes kaikki tutut riitapukarit ovat mukana jälleen, mutta tällä kertaa jokaisesta on tarjolla täysin uudenlainen versio. Pääpiirteittäin hahmot vastaavat edeltäjiään, joten esimerkiksi Johnny Cage on edelleen huonoa läppää laukova entinen Hollywood-tähti ja siniseen ninjamantteliin pukeutunut hahmo omaa edelleen jääelementaalin voimat. Nyanssierot ovat kuitenkin valtaisat. Sarjaa kokemattomille puolestaan numeraalisesti ykkösosan titteliä yllään kantava teos on mitä mainioin tilaisuus hypätä mukaan maineikkaan sarjan sekoiluihin.
Shaolin-munkin suorittamalla universumin nollauksella on myös visuaalisesti mielenkiintoisia vaikutuksia. Siinä missä aiemmat osat ovat ottaneet vahvasti inspiraatiota B-luokan elokuvista, Hong Kongin kultakauden toimintarainoista ja länsimaisista lähteistä, nojaa uuden osan ilme selvästi kiinalaisten sekä korealaisten mytologioiden kuvastoihin. Vahvoja perusvärejä, pastellisävyjä, käyriä ja kurvikkaita vaateleikkauksia sekä naturalistisia maastoja hyödyntävä stilistinen maailma erottaa teoksen edeltäjistään heti ensi vilkaisulla. Maisemat ja hahmot ovatkin näyttävyydeltään genressään poikkeuksellisen korkeatasoisia.
Kevyemmästä visuaalisesta ilmeestä huolimatta kyseessä on silti vahvasti K18-maastoon sijoittuva paketti. Sarjan tavaramerkiksi muodostuneet Fatality-lopetusliikkeet ovat mukana totuttuun tapaan. Edellisosan lähes inhorealistisen tarkoista silpomisista on jossain määrin otettu takapakkia. Lopetusliikkeet ovat edelleen yliampuvia, mutta esimerkiksi sisäelimiä ei mallinneta enää aivan samanlaisella tarkkuudella. Ratkaisu on onnistunut, sillä viimekertaiset väkivaltakuviot olivat monien mielestä jo liian totisia. Muutenkin mukaan on saatu astetta enemmän sarjan alkupään osille ominaista huumoria ja kieli on enemmän posken puolella kuin niinkään keskellä suuta.
Mortal Kombatien tarinamoodit ovat jo pitkään toimineet genrensä suunnannäyttäjinä. Tälläkään kerralla touhua ei ole sössitty, vaan kyseessä saattaa hyvinkin olla koko sarjan paras kampanjaosio. Mestarillisesti ääninäytellyt ja liikekaapatut välinäytökset muodostavat kokonaisuuden, jonka katselisi mielellään jopa ilman pelattavia osioita. Erityisesti Shang Tsungin äänenä naukuva Alan Lee onnistuu varastamaan shown aina ruudulla vilahtaessaan. Ainoana häpeäpilkkuna mainittakoon Megan Foxin kammottavan surkea suoritus Nitaran roolissa.
Tekniseltä toteutukseltaan kyseessä ei ole aivan napakymppi, mutta erinomaista kokonaisuutta eivät muutamat kömmähdykset kuitenkaan onnistu pahasti pilaamaan. Kampanjan välivideot on vedetty purkkiin valitettavan huonolaatuisina. Tarkalla näytöllä kuva täyttyy usein pakkausartifakteista ja yleisesti ottaen kuvanlaatu on ajoittain hämmentävän tuhruinen. Heikko pakkauslaatu saattaa olla tietoinen ratkaisu, sillä jo nykylaadulla koko paketti vaatii lähes 100 gigatavua kovalevytilaa. Toivottavaa olisi, että tarjolle tulisi paremmalla pakkauslaadulla masteroidut pätkät vaikkapa vaihtoehtoisena lisälatauksena.
Taistelut itsessään pyörivät laajalti nupit kaakossa maksimissaan 60 kuvan päivitysvauhdilla käytännössä kaikilla testilaitteilla. Aivan matsien alussa ruudunpäivitys kerää vauhtia hetken, mutta itse ottelun aikana ei ollut havaittavaa sahausta. Päivitysnopeuden rajoittaminen kuuteenkymmeneen myös yksinpelin puolella on varsin erikoinen veto, joskin sillä varmasti pyritään takaamaan paketin turnauskelpoisuus myös kilpaurheiluareenoilla. Kun jopa jääräpäisinä tunnetut japanilaiset ovat alkaneet hölläämään nopeusrajoituksia soolopuolella, voisi olettaa lännen seuraavan pian perässä. Mikäli vauhdin rajoittaminen matseissa tuntuu omituiselta, niin vielä erikoisempaa on se, että muun muassa valikot ja muutamat erikoisliikkeet rullaavat eteenpäin alhaisemmalla 30 ruudun päivitysnopeudella. Pelattavuuteen omituiset ratkaisut eivät onneksi kuitenkaan vaikuta.
Sisältöä riittää varsin kattavasti jo heti julkaisussa, ja lisää on tulossa jatkuvalla syötöllä. Tarinallisella kampanjalla on kestoa vajaat kymmenisen tuntia. Seikkailu itsessään jatkuu uudessa Invasions-tilassa, joka korvaa edellisen osan Living Towers- ja Krypt-moodit. Invasionsissa tarjolla on kausittain vaihtuva seikkailu, jossa pääsee perkaamaan juonen jälkipyykkejä eräänlaisella maailmankartalla. Kartalla vastaan tulee haasteita, matseja ja jopa minipelejä. Kartan puuhia suorittamalla saa hahmoille lisäpukuja, valuuttaa kauppaa varten ja kokemuspisteitä. Isompien pelimuotojen lisäksi mukana on tietenkin vielä klassiset Arcade-tornit sekä moninpelimuodot.
Mätkiminen on tuttua NetherRealm-laatua. Tavalliset lyönnit ja potkut lähtevät näppäimiä takoessaan lennokkaasti ja erikoisemmat liikkeet sekä kombot tuntuvat loogisilta. Tarinallisten ratkaisujen takia myös sarjan vanhat fanit joutuvat opettelemaan omien lempihahmojensa liikkeet monilta osin uusiksi. Hahmojen uudenlaisten tulkintojen ansiosta, osa klassikoista eroaa aiemmista versioistaan melkoisesti. Uutena ominaisuutena mukaan mättäjäisiin on tuotu Kameo-taistelijat. Oman ottelijan rinnalle valitaan sivuhahmo, jonka voi tuoda kentälle suorittamaan erikoisliikkeitä. Vierailevilla tähdillä ei voi suoraan itse pelata, mutta myös ne keräävät kokemuspisteitä, hyödyntävät omia lopetusliikkeitään ja ovat täysin kustomoitavissa. Varsin toimivan avustajajärjestelmän ansiosta hahmokatalogi on varsin herkullinen. Systeemin ansiosta mukaan on saatu ujutettua muutamia sarjan jo unholaan jääneitä hahmoja, kuten oma suosikkini Stryker.
Kaiken kaikkiaan Mortal Kombatin uusi tuleminen on erinomainen paketti. Mortal Kombat 1 näyttää, tuntuu ja kuulostaa pirun hyvältä. Pienet tekniset kömmähdyksetkään eivät onnistu himmentämään kirkkainta loistoa kuin hieman – ja ison osan näistä voinee korjata päivityksillä. Jo nyt tarjolla on joka tapauksessa kattava kokonaisuus, jonka turpakäräjissä riittää nakuteltavaa niin soolopelaajille kuin moninpeliä harrastaville pitkäksi aikaa.
Saatavilla: Nintendo Switch, PC (testattu), PS5, Xbox Series X|S
Ikäraja: PEGI 18 (ihmisiin kohdistuva graafinen väkivalta, kielenkäyttö, pelinsisäiset ostot)
YHTEENVETO:
****(*) / *****
Maineikkaan taistelupelisarjan uusi osa nollaa jatkumon ja toivottaa uudet pelaajat tervetulleiksi sarjan pariin. Näyttävä ja laaja paketti kärsii muutamista teknisistä ongelmista, mutta on kokonaisuutena erinomainen teos.
Käytetyt arvostelukoneet:
Tehokone “Beast”
Prosessori: AMD Ryzen 7 7800X3D
Keskusmuisti: 32 Gt 6 000 MHz DDR5
Näytönohjain: Nvidia RTX 4070 Ti 12 Gt OC
AMD-kone “Beauty”
Prosessori: AMD Ryzen 5 5600
Keskusmuisti: 32 Gt 3 600 MHz DDR4
Näytönohjain: AMD Radeon 7600
Intel-kone “Temptress”
Prosessori: Intel Core i5 12600K
Keskusmuisti: 32 Gt 3 200 MHz DDR4
Näytönohjain: Intel Arc 770
Lue lisää Tiltin arvostelukoneista täältä.
Kadonneen mätkeen metsästäjät.