Vaikka enemmän on enemmän, joskus se osaa myös olla vähemmän. Tällainen kolmen pennin hajatelma juolahti mieleen viimeisen puolentoista vuoden aikana taputeltuja Pokémon-pelejä muistellessa. Tykityksen voi katsoa alkaneen keväällä 2021 julkaistun New Pokémon Snapin myötä, joka on eittämättä hyvin omanlaisensa kokemus. Viime vuoden marraskuussa julkaistut uusioversiot Diamond– ja Pearl-osista saivat keväällä rinnalleen selvästi kokeellisemman Pokémon Legends: Arceusin. Kun vain vuoden sisään julkaistiin vielä tyystin uudet Pokémon Scarlet ja Violet, on taskuhirviöiden faneja todellakin hemmoteltu.
Kuten viime aikojen julkaisuista voi havaita, Nintendo sekä Pokémon-hovistudio Game Freak ovat äityneet ahkeriksi. Onneksi tekijätiimi ei ole antanut julkaisutahdin vaikuttaa uusien ideoiden jalostamiseen, sillä käytännössä jokainen mainittu osa on esitellyt jotain tuoretta. Tiltin arvosteluun saatu Pokémon Violet jatkaa samalla linjalla niin hyvässä kuin pahassakin.
Kolmiulotteinen seikkailu on tyyliltään selvästi Pokémon-sarjan aiempia pääosia avoimempi. Kun kyseessä on jo universumin yhdeksäs sukupolvi, voi ratkaisua pitää vähintäänkin perusteltuna. Vapaus tuo Arceus-osan tavoin runsaasti tutkimisen iloa ja riemua, kun jokaiseen kahakkaan tai taistoon ei tarvitse sännätä pakotetusti. Poksut tepastelevat, lentelevät ja pulikoivat pitkin Paldean mantuja sopivissa miljöissä, jolloin halutun otuksen voi valita muiden joukosta kokemuspiste- tai keräilyjahtia silmällä pitäen.
Sama koskee taisteluita. Vaikka ympäristöissä on kahakanjanoista kouluttajaa jonoksi asti, taistelupukarit tarttuvat pokepalloihinsa vain jutustelun jälkeen. Ratkaisu on oivallinen, sillä kohtaamisista ansaittu palkkio kannustaa mittelöön vapaaehtoisesti. Näin Violet välttää tuputtamasta rivimättöjä, vaan saa pelaajan oikeasti haluamaan niihin.
Avoin maailma yhdistettynä alati laajentuvaan hirviökatraaseen herättää seikkailijan mielenkiinnon. Yhdeksäs Pokémon-sukupolvi on nostanut otusten kokonaismäärän jo yli tuhanteen, joista mukana on kuitenkin “vain” noin 400. Mukaan mahtuu lukuisia tuttavuuksia matkan varrelta ja eri sukupolvilta. Jos oman ikääntymisen näkee muualtakin kuin pärstärypyistä ja vaa’alta, lienee paras paikka nostalgialasien tutkintaan samoaminen Pokémon-maailmassa. Ensimmäiseltä sukupolvelta tuttujen seuralaisten tapaaminen uudelleen sai aina järjestelemään joukkoja uudestaan. Esimerkiksi aikanaan hirviöpankkiin säilötty Psyduck tuntui tällä kertaa läheiseltä sydänystävältä. Onneksi myös uusissa kuomissa on sopivaa persoonallisuutta.
Uusien ja vanhojen hirviöiden kerääminen omaan Pokedex-tietopankkiin tuntuu aina yhtä mieluisalta. Pienenä harmistuksena on silti sanottava, että tekijöiden olisi suonut jatkavan samalla linjalla Pokémon Legends: Arceusin kanssa. Aiemmassa seikkailuissa otuksiin tutustuminen vaati erilaisten tehtävien ja taisteluiden suorittamista, nyt merkintä kilahtaa pelkällä nappaamisella. Arceus sai pelaajan tuntemaan olonsa todelliseksi poketutkijaksi, johon Violetin ja Scarletin perinteisempi ratkaisu ei aivan yllä. Onneksi sopivan miljöön etsiminen ja sitä kautta hirviön bongaaminen tuo hiukan tutkimusmatkailun tuntua.
Taistelut itsessään ovat hyvin tutunlaisia. Yhdeksännen sukupolven uutuusjekkuna on Terastallization-ominaisuus, joka saa pokemonit hohkamaan sekä taitamaan hetkellisesti erityisiä tehoiskuja. Kikkakirjan lisälehti on käytössä vain rajoitetusti, joten se tuo uudenlaisia taktisia elementtejä eri taistoihin. Ominaisuus tuntuu kiinnostavimmalta uutuuslisältä sitten kolmannen sukupolven esittelemien tiimitaistojen.
Pokémon Violet on aiempaa vapaampi myös tarinalinjojen osalta. Noin 40 tuntia kellottava teos tarjoaa käytännössä kolmea erilaista pääpuuhaa. Tuttujen Pokémon-mestarikouluttajien salit ovat luonnollisesti läsnä, minkä lisäksi tekemistä piisaa erilaisissa vihollistukikohdissa. Kolmas ja viimeinen askare liittyy erityisiin titaanihirviöihin. Järkälemäisten mörököllien päihittäminen avaa omalle matkaseuralaiselle uusia liikkumistapoja Paldean alueen tutkimiseen.
Uuden sukupolven ennakkoon mielenkiintoisin ominaisuus oli avoimen maailman ohella moninpeli. Pokémon Violetia ja Scarletia voi pelata enintään neljän pelaajan ryhmässä, mikä kuulostaa paperilla huikealta. Harmillisesti toteutus itsessään on enemmän pintapuolinen lisä kuin varsinainen mullistus. Kaverikouluttajien kanssa voi juosta maailmalla yhdessä ja nähdä samat asiat, mutta esimerkiksi taisteluiden seuraaminen ei onnistu. Jo pelkkä ajatus kahden kuoman välienselvittelyn seuraamisesta osana peliympäristöä olisi ollut todella houkuttelevaa. Toivottavasti seuraavaksi vuorossa oleva kymppisukupolvi osuu tältä osin, noh, napakymppiin.
Toistaiseksi huomiot ovat olleet lähinnä kehuja ja ylistäviä, mutta valitettavasti mukana on isoja ongelmia. Arvosteluun saatu Pokémon Violet rullaa teknisesti todella yskähdellen. Ruudunpäivitys on hetkittäin luvattoman heikkoa, graafiset elementit jättävät rutkasti toivottavaa ja kokonaisuus tuntuu yksinkertaisesti keskeneräiseltä. Tätä voi pitää aiemmin erittäin huolellisena viimeistelijänä tunnetun Nintendon kohdalla jopa hämmästyttävänä. Toivottavasti murheisiin tartutaan edes jälkijättöisesti.
Alussa mainitsin, että enemmän ei välttämättä ole aina parempi. Vaikka Pokémon-sarjan teokset ovat huonoimmillaankin hyviä, tietynlainen taianomaisuus tuntuu hiukan rapistuneen julkaisutahdin kiihtyessä. Pääosien välillä kuluu yhä kolmesta neljään vuotta, mutta välissä olevat teokset saavat uuden sukupolven tuntumaan hiukan vähemmän merkittävältä kuin aiemmin. Toki myös itselle kaikista rakkaimpien Red-, Blue– ja Yellow-osien sekä varauksella sitä seuranneiden Goldin ja Silverin loittoneminen voivat vaikuttaa tunteeseen.
Pokémon Violet ja sitä myöten lähinnä muutaman uniikin hirviön osalta erottuva Pokémon Scarlet on pääasiassa erinomainen lisäys klassikkosarjaan. Täydellinen se ei kuitenkaan ole, sillä tekniikkahuoneen haasteet ovat tässä vaiheessa vielä erittäin iso miinus. Moninpelin rajoitteet voivat niin ikään tuottaa osalle pelaajista pettymyksen, mutta kaltaiseni yksinpelaaja ei ole tästä moksiskaan. Paldean ympäristöissä seikkailu, uusien ja vanhojen hirviöiden tapaaminen sekä onnistuneet uudistukset nappasivat tukevasti otteeseensa. Nyt saatu neljäs tähti on suorituskykymurheiden vuoksi hiukan ylöspäin pyöristetty, joten toivottavasti Game Freak käy korjaamassa haasteet pikapuoliin. Silloin se on vähintäänkin ansaittu.
Saatavilla: Nintendo Switch
Ikäraja: PEGI 7 (väkivalta)
YHTEENVETO:
**** / *****
Pokémon Violet on teknisistä ongelmista huolimatta nautinnollinen ja sopivan vapaamuotoinen lisäys taskuhirviöiden universumiin. Onnistuneet muutokset saavat piilotettua muutamat turhat rajoitukset alleen, sillä pelisessiot ovat yksinkertaisesti nautinnollisia.
Sisäoppilaitoksen rajuin punkkari.