Vuonna 1997 Running with Scissors -yhtiö laukaisi Postal-pelisarjan tarkoituksenaan valmistaa ”mahdollisimman törkeä peli”. Päähahmona seikkaileva Dude harrastaa massamurhia ja letkauttelee huvittavia yhden lauseen sutkautuksia. Konsepti on ilmeisen toimiva pelien laskevasta suosiosta huolimatta, sillä sarjaan kuuluu muutaman sivuosan lisäksi neljä varsinaista pääosaa.
Nyt talven kääntyessä kevään puolelle Postal 4: No Regerts saapui myös Sonyn PlayStation 4- ja PlayStation 5 -konsoleille. Saksien kanssa juoksevat tekijät kertoivat uuden tulokkaan olevan jatko-osa sarjan toiselle pelille. Kenties hekin haluavat unohtaa vuonna 2011 julkaistun ja heikon vastaanoton saaneen Postal III:n.
Jos luulet oman tyypillisen maanantaiaamusi tuntuvan vaikealta, Postal 4: No Regerts laittaa asiat mittasuhteeseen. Herättyään lepopäivän yöunilta Dude ja koiransa Champ huomaavat kauhukseen heidän asuntovaununsa vaihtaneen omistajaa lupaa kysymättä. Koska rahakaan ei polta housujen taskussa, Dude päättää aloittaa rehellisen työn tekemisen samalla, kun selvittää kadonneen kotinsa kohtaloa.
Maanantaista perjantaihin Dude tekee useampaa työtä pitkin päivää tienatakseen elantoa. Tiedossa on monenlaisia hanttihommia ympäri Edensinin kaupunkia. Dude pätevöityy esimerkiksi vartijatehtävissä, viemäreiden parissa ja eläinrankkurina. Mahdollisuutena on tehdä myös pieniä vapaaehtoistehtäviä sekä mitä mielikuvituksellisimpia päivittäisiä haasteita. Postalin esittelemä aktiivimallin kolmas versio on jo melkoisen joustava, sillä esimerkkeinä löytyy ihmisten tappaminen lapiolla tai kahdentoista ihmisen päältäajo tietyn aikaikkunan sisään.
Lahtausvälineitä on tarjolla yllin kyllin. Pistoolin, haulikon ja kiväärien kaltaisten aseiden lisäksi voi käyttää lapiota, kohdistaa vihaisia lintuparvia vihulaisten kimppuun tai jopa aiheuttaa vakavaa henkistä ja fyysistä vahinkoa pissaamalla pahisten niskaan. Aseita, ammuksia ja muita tarpeita löytyy maasta tai rakennuksista ja niitä voi myös ostaa erityisestä automaatista. Ampuminen on luontevaa ja aluksi hankala aseidenvaihtomekaniikka sisäistyykin lopulta nopeasti.
Useimmilla vihollisilla on omat aseensa, he eivät pelkää käyttää niitä ja ovat vielä yllättävän hyviä tähtäämään. Ja vaikka Dude on melkoisen kestävä kaveri, hänenkin jaksamisellaan on rajansa. Palauttaakseen voimansa ylimmilleen Dude voi syödä sipsejä tai pizzaa tai vaikka polttaa ”terveyspiippua”. Pahimpaan pulaan jopa koirankekseistä saa hitusen palautusta.
Edensin on laaja alue, jonka katuja voi kulkea jalkaisin tai eräänlaisilla golfautojen ja skoottereiden välimalleilla. Autojakin kaupungista löytyy, mutta ne ovat vain silmänruokaa tai parkkisakkojen vastaanottajia. Liikkuminen paikasta toiseen on hidasta miten tahansa kulkeekin, ja erityisen hitaaksi sen tekee latausajat pitkin matkaa. Ja tämä peli todellakin nostaa latausajat kokonaan uudelle tasolle. Ei ole harvinaista joutua odottamaan minuutteja aina, kun odotteluteksti ilmestyy ruutuun.
Joskus ladattuaan sataan prosenttiin Postal 4:n takkuisuus vie ruudunpäivityksen lähelle negatiivista lukemaa. Tällöin pelkkä katseen kääntäminen on niin takkuista, että pelaamisesta ei tule mitään hyvällä tahdollakaan. Takaisinpäin palaaminen – vain katsoakseen uuden latauslaskurin – saattaa parantaa ongelman, mutta valitettavan usein ainoa toimiva metodi on käynnistää peli uudelleen. Käynnistyminenkin on hitaampaa kuin etana rauhoittavissa: usein puhutaan viidestä minuutista PlayStationin käynnistämisen ja itse peliin palaamisen välillä olevasta joutoajasta.
Postal 4: No Regerts tarjoaa ronskia vessahuumoria ja esimerkiksi useammassakin tehtävässä ruumiinerite numero kaksi esiintyy pääosassa. Osaltaan kakka- ja dildohuumori on jo melkoisen vanhentunutta, mutta ehkä tällaiselle on vielä kysyntää. Dialogissa viljellään vitsiä pitkin tarinaa, mutta harvoin se osuu edes hymähdyshermoon täällä päin. Tosin pidin kyllä hieman huvittana, kun Dude erään tehtävän päätteeksi hengittää myrkkykaasuja ja muuttuu kissaksi. Tämän jälkeen päivän työlistan prioriteettina oli esimerkiksi kiusata koiraa – ei Champia – ja hankkia maitoa. Kissatehtävät ovat pelin parhaimmistoa.
Muutoin päivän erilaiset haasteet ovat toki mielikuvituksellisia, ja usein niihin on jotenkin saatu ujutetuksi taistelua – milloin aktivistit hyökkäävät ja milloin vessapaperin valmistajat vastustavat bideetä. Tehtävän alussa pomo kertoo mitä tulee tehdä, ja ohjeet tulevat myös tekstinä ruudulle aina silloin kun sattuvat tulemaan. Tekstien toimivuus on aivan Onnettaresta kiinni, ja jos pomona on epäselvästi rätisevästä mikrofonista puhuva hahmo, pelaaja on aivan yksin sen suhteen mitä tulee tehdä.
Välillä tehtävän aikana kartta näyttää suurin piirtein alueen siten, että siitä voi suunnistaa. Valitettavasti tämäkin ominaisuus toimii vain välillä. Pahimmassa tapauksessa ei tiedä mitä tulee tehdä, minne pitää mennä ja miksi edes on siellä missä on. Sitten onnen ja sattuman kaupalla saa tehtävän suoritettua juostuaan ensin ympäriinsä kuin päätön kana. Myös tehtävien suorittamisen rekisteröinti saattaa jäädä matkalle. Tällöin tulee jälleen palata takaisin omia jälkiä avatakseen jatkon ja vastaanottaakseen seuraavat ohjeet mitä noudattaa. Tämä alkaa pidemmän päälle hieman harmittaa.
Aina päivän alkajaisiksi ja pääteeksi Postal 4: No Regerts tarjoaa pienen tarinatuokion pysähdyskuvien kera. En tiedä onko kyse ominaisuudesta vai bugista, mutta jokainen tällainen kohtaus on epäsynkronissa siten, että kuvat tulivat selkeästi tapahtumia jäljessä. Esimerkiksi noustessa vuoristohissiin Dude elehtii itsekseen tyhjän tiskin edessä samalla, kun puheiden perusteella jotain dramaattista on jo tapahtunut. Osa näistä pysähdyskuvista jää yksinkertaisesti näkemättä.
Ääninäyttely on ihan kelvollista läpi peluun, ja jotkut Duden letkautuksien äänenpainoista tuovat kareen huulille. Taustamusiikki itsenään jää melko vaisuksi, ja rähinän ollessa päällä kauittimista kuuluu vain pamauksia ja Duden yhden lauseen hittejä, melodian ollessa aivojen rekisteröimättömissä. Musiikilliseen puoleen piristystä suo mahdollisuus kuunnella radiota, jossa on yllättävän hyviä raitoja pyörimässä.
Postal 4: No Regerts tarjoaa vessahuumoria, mielikuvituksellisia tehtäviä, mieletöntä ampumista ja paljon odottamista. Myös hupia on saatavilla pieninä annoksina, mutta ongelmat saavat nautinnon tunteen hupenemaan rivakasti. Kulkeminen tehtävien välillä paikasta toiseen vie usein enemmän aikaa kuin itse tehtävät. Väsyneillä vitseillä, järjettömällä tarinalla, liian pitkillä latausajoilla sekä bugisuudellaan tätä on vaikea suositella kenellekään, paitsi ehkä sarjan faneille.
Saatavilla: PC, PlayStation 4 (testattu), PlayStation 4 Pro, PlayStation 5
Ikäraja: PEGI 18 (äärimmäinen väkivalta, päihteet, kielenkäyttö, uhkapelaaminen)
YHTEENVETO:
** / *****
Postal 4: No Regerts aiheuttaa närää. Pelimekaniikka on toimiva ja tässä pelissä olisi potentiaalia, joka valitettavasti hukkuu ongelmiensa alle. Hyviäkin puolia toki löytyy, erityisesti radion mainio soittolista. Pitkäpinnaisille räiskintäpelien ystäville voi antaa varovaisen suosituksen pelaajan omalla vastuulla.
”Kaikkea sitä vaalitoreilla tuleekin vastaan.”