Vuoden 2021 alkupuoliskolla julkaistu Returnal onnistui voittamaan Markuksen puolelleen alkuvaikeuksista huolimatta. Näennäisesti arcadejuurensa hyljännyt Housemarque tarjoili rohkeille kokeilijoille todella haastavan mutta reilun räiskintäpaketin, joka ei lopulta ollut sittenkään niin kaukana tekijästudion aiemmista tuotannoista. Uskomattoman näyttävä teos rullasi konsolipuolellakin kauniisti sulavilla ruudunpäivitysnopeuksilla näyttävällä säteenseurannalla varustettuna. Onko PC-käännös onnistuttu optimoimaan onnistuneesti, vai onko tarjolla konsoliversiota vähäisempi kokemus?
Erittäin vihamieliselle muukalaisplaneetalle kuolettavan pakkolaskun tekevä Selene huomaa onnekseen, että jokin planeetalla vallitseva voima herättää tämän henkiin aina uudestaan ja uudestaan kuoleman koittaessa. Mystistä signaalia tutkimaan lähtenyt tiedenainen hallitsee onneksi myös asejärjestelmät, ja onpa hän vielä pirullisen ketterä kaiken lisäksi. Verenmaku suussa, sormet nivelrikossa liipaisimen sormeilusta ja naama ruvella vastoinkäymisistä huolimatta, periksiantamaton sankarimme käy taistoon aina vaan. Pikkuhiljaa planeetan salat selviävät ja kaiken taustalla vaikuttavat voimat astuvat päivänvaloon.
Returnal on jopa roguelikeksi poikkeuksellisen armoton. Alkuun eteneminen on aivan pirullisen vaikeaa ja pysyviä päivityksiä hahmon kykyihin tai arsenaaliin ei tunnu tippuvan lainkaan. Pikkuhiljaa järjestelmä alkaa joustamaan ja rohkeaa seikkailijaa aletaan palkitsemaan vaivihkaa etenemistä helpottavilla työkaluilla. Älykkäästi taustalla kaikkea ohjaava koodi tiputtelee Selenen matkan varrelle tehokkaampia tuliluikkuja, kykyjä ja tarinaa valottavia äänileikkeitä sekä muita juonielementtejä. Ratkaisu toimii eikä kokemus ole huimasta vaikeustasosta huolimatta epäreilu tai ylitsepääsemättömän vaikea.
Returnalin maailma on myös poikkeuslaatuisen vieraan oloinen. Mikään planeetan pinnalla ei varsinaisesti näytä tutulta ja alkuun ihan perusasioidenkin opetteluun menee tovi. Maasto on täynnä uhkia ja erilaisia salaisuuksia. Vaihtoehtoisia reittejä sekä salaisuuksia tuntuu pienen tutkiskelun jälkeen löytyvän lähes jokaisen nurkan takaa. Myös maastoja kansoittavat vihollisoliot ovat aidosti kummallisia ilmestyksiä, joiden toimintamallien ja hyökkäyskuvioiden opetteluun menee hyvä tovi.
Jo alkuperäisellä alustallaan Returnal oli vahva todiste Housemarquen kyvykkyydestä luoda uskomattoman kauniita ja sulavia teoksia. PC:llä krumeluuria on lisätty merkittävästi. Uutuutena mukana on Sonyn muidenkin yksinoikeuspelien tietokonekäännöksistä tuttu Ultrawide-resoluutioiden tuki. Leveiden näyttöjen tuen lisäksi pakettiin on laitettu mukaan myös tuki Dolby Atmos -äänentoistojärjestelmille. Kyseessä on Atmos-ääntä Sonyn oman Tempest Enginen tuottaman 3D-äänen sijaan suosiville yllättävä mutta positiivinen lisäys.
Graafista antia ei suinkaan ole lähdetty karsimaan, vaan ulkoisilta avuiltaan kyseessä on edelleen aivan uskomattoman näyttävä paketti. Muukalaisplaneetan visuaalinen anti on täyteen viritetyllä tehomyllyllä uskomattoman nätin näköistä katseltavaa. Säteenseurantaa, partikkeliefektejä ja lukuisia muita graafisia säätöjä pääsee iloisesti säätämään täysin vapaasti. Pelin sisäinen testityökalu on myös esimerkillisen monipuolinen ja toimiva. Kaikkien graafisten säätöjen vaikutuksen näkee välittömästi ja työkalun avulla oman kokoonpanon suorituskykyä voi optimoida juuri niin tarkasti kuin itse haluaa.
Suorituskyvyn tehostamisessa auttaa tuki lähes kaikille moderneille tekoälypohjaisille resoluutioskaalaimille. Suoraan paketista mukana on dynaaminen resoluution skaalaus, DLSS, FSR ja jopa NIS-tuki. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että silmäkarkkia hieman karsimalla, Returnalin saanee pyörimään sulavasti hieman mopommallakin pelivehkeellä. Oman konepeltini alle kätketyt RTX 3080 -näytönohjain, Intelin 13700K-prosessori sekä 32 gigaa nopeaa DDR4 RAM-muistia takasivat sen, että peli pyörii kaikki asetukset aivan tapissa DLSS:n laatua priorisoivalla asetuksella lähes sadan ruudun sekuntipäivitysvauhdilla.
Arvostelukoodin saapuessa Nvidian virallisia ajureita ei vielä ollut saatavilla ja DLSS ei tuntunut toimivan lainkaan. Teos kärsi myös melko vakavahkosta varjostimien kokoamisesta johtuvasta nykimisestä. Paketilla oli kaiken huipuksi myös paha tapa kaatua tasaisin väliajoin ilmeisesti muistivuodosta johtuen. Ongelma onneksi korjattiin viimeisimmällä ajuripäivityksellä ja julkaisupäivänä täten myös RTX-korttien skaalain toimii kuten pitääkin. Myös varjostimiiin liittyvä nykiminen tuntuu kaikonneen lähes tyystin viimeisten julkaisua edeltävien päivitysten myötä.
Kokemus taipuu melko vaivattomasti näppäimistöllä ja hiirellä pelattavaksi, mutta osa Selenen ohjaukseen liittyvistä ominaisuuksista on selvästi suunniteltu Sonyn oma DualSense-ohjain silmällä pitäen. Piuhalla ohjaimen tietokoneeseensa liittämällä saakin käyttöön muun muassa haptisten liipaisimien tuen. Toki myös muiden valmistajien ohjaimia tuetaan, mutta Returnalin kohdalla DualSensen käyttäminen onnistuu aidosti parantamaan itse kokemusta.
Returnal on uskomattoman hyvin rakennettu, näyttävä ja upeasti kirjoitettu osoitus siitä, että Housemarque on yksi pelialan taidokkaimmista studioista. Teos jakaa niin sanottua kovaa rakkautta, mutta sen mekanismeihin perehtyvää palkitaan lopulta sinnikyydestä. Toivotaan että pelaajat löytävät myös PC:llä julkaisun pariin ja saamme ehkä joskus nähdä Selenen seikkailulle jatkoa.
Saatavilla: PC (testattu), PlayStation 5
Ikäraja: PEGI 16 (väkivalta)
YHTEENVETO:
***** / *****
Virtuoosimainen taidonnäyte jo ennestään kyvykkääksi tiedetyltä studiolta. Mestarillinen arcade-elementtejä ja hämmentävää scifikerrontaa sekoittava räiskintäseikkailu, joka pistää ohjainta käsissään pitävälle pelaajalle kampoihin ihan toden teolla.
Annin viimeiset muistikuvat edelliseltä illalta liittyivät absinttiin.