Tales of -roolipelisarjan kultavuodet keskittyivät ennen kaikkea 2000-luvun alkuun, jolloin tuotoksia puskettiin eetteriin lähes EA:n urheilupelejä muistuttavaan tahtiin. Sittemmin tahti on selvästi seesteytynyt, sillä vuonna 2021 ilmestynyt Tales of Arise on viimeisin uusi seikkailu – ja sekin ensimmäinen sitten vuoden 2016. Kaltaiseni sarjan fani huomaa JRPG-hampaan kolottavan pahanpäiväisesti, joten vanhassa on selvästi vara parempi. Pari vuotta takaperin ilmestynyt Tales of Symphonia Remastered osoitti klassikkoteosten kestäneen ajan hammasta, joten nyt samaisen uusiokäsittelyn on saanut Tales of Graces f.
Tales of Graces julkaistiin alkujaan Wiille loppuvuodesta 2009, mutta länsimaihin se saapui PlayStation 3:lle käännettynä kolme vuotta myöhemmin. Jo tuolloin nimeen ynnätty f-ekstrakirjain tarkoitti hieman ehostettua kokonaisuutta, jonka jatkeena oli myös tarinaa jatkava Lineage & Legacies -luku. Tämä samainen versio on sittemmin saanut uuden elämän tuoreemmilla sukupolvilla, joskaan kovin suuresta audiovisuaalisesta myllerryksestä ei voida puhua Remastered-lisänimestä huolimatta. Piirrosmainen grafiikka kun ei sen suuremmin lisäpikseleistä hyödy.
Mikäli Tales of -sarja on tullut vuosikymmenten aika tutuksi, ei Graces f Remastered tuota suuriakaan yllätyksiä. Sotaisa valtakunta on katastrofin partaalla, kun lapsena niin kovin sympaattiselta vaikuttanut Richard ei osoitakaan kuninkaana samanlaista lämminsydämisyyttä kuin olisi voinut olettaa. Kuninkaallisen ystävän pelastaminen, muistinsa menettäneen Sophien menneisyyden paljastaminen sekä tietenkin maailmansodan estäminen saavat pääsankari Asbelin kumppaneineen pitkälle matkalle. Tarina ei ole kovinkaan yllättävä tai mullistava, mutta hahmojen välisissä kemioissa sekä maailman monipuolisuudessa piisaa kiinnostavaa tutkittavaa. Vaikka muistikuvat tarinan naivista sydämellisyydestä osoittautuivat remasterointia pelatessa jossain määrin yliampuviksi, samalla aiemmin pienempään rooliin jääneet elementit toimivat odotuksia paremmin. Kaikkinensa JRPG-kikkakirjan peruskauraksi tulkittavista palasista on saatu kasattua otteessaan pitävä kokonaisuus.
Toiminnallisuus perustuu sarjalle tyypilliseen tapaan reaaliaikaisiin taistoihin. Enintään neljän soturin joukko moukaroi vihulaisia erillisellä areenalla, jossa taitotasolla on rutkasti merkitystä. Uutuusversio tarjoaa mahdollisuuden napata alusta asti käyttöön kokemuskertoimia sekä muita avustuksia, joiden ansiosta vaikeusaste kannattaa hilata suosiolla mahdollisimman korkeaksi. Haasteruuvia saa kiristettyä ja löystytettyä milloin vain, joten liian vaikeaksi osoittautuva pomo ei muodostu koko tallennuksen pysäyttäväksi esteeksi. Lisäksi kireimmät vaikeusasteet avautuvat vasta taistelukokemuksen myötä. Tämä pakottaa ja kannustaa ottamaan eri jipoista selvää alusta alkaen. Systeemi on vallan mainio, sillä muistikuvien perusteella alkuperäistä versiota piinasi lievä kokemustasojen vajavaisuus. Nyt erillisille grindaussessioille ei ole tarvetta.
Lue myös: Tarjolla kaikkien aikojen simulaattoripaketti – valitse huippupelejä huippuedullisesti!
Vaikeusasteen nostaminen tuo taisteluiden parhaat puolet esiin. Vaikka vihollisjoukot ovat turhankin samankaltaisia, vaihteluväliä on miellyttävän rutkasti. Osa otuksista on alttiita perusiskuille, toiset kaihtavat erikoiskykyjä ja kolmannet välttelevät elementtejä kuin verotarkastusta konsanaan. Huolimaton seikkailija huomaakin saavansa jopa rivivihuilta ajoittain köniin, kun kovatasoiset mörököllit ovat unohtuneet selustaan moukaroimaan suojaloitsijaa. Sopiva tähtääminen, käytössä olevien kykyjen optimointi sekä taistelukvartetin monipuolinen hyödyntäminen pitävät taistot mielenkiintoisina. Ovatpa kohtaamiset myös ajallisesti järkevän mittaisia.
Roolipelielementit eroavat jonkin verran tavanomaisesta. Kokemustasoja toki kerrytetään tuttuun tapaan, mutta erilaisten kykyjen ja taitojen haaliminen tuo mieleen Final Fantasy VIII:n sekä Final Fantasy IX:n. Jokainen hahmo kerää matkan varrella tehtyjen suoritusten, onnistumisten ja sivutehtävien myötä erilaisia titteleitä, joista jokainen avaa viisi taitoa. Nämä voivat olla uusia iskuja tai kykypisteitä. Luojan kiitos käyntikorttirallin saa automatisoitua siten, että peli vaihtaa itsestään seuraavaan määritetyn rajapyykin jälkeen. Muutoin valikoissa saisi ravata yli puolet peliajasta. Tällaisenaan järjestelmä on erittäin onnistunut ja näppärä, vaikkakin pieni lisäsyvyys ei tekisi pahaa. Lisäksi lukituista titteleistä voisi mielellään saada pieniä vinkkejä nettioppaiden ulkopuoleltakin.
Audiovisuaalinen toteutus tuo monin tavoin animen mieleen. Hahmomallit kunnioittavat piirrettyä ja sopivan yksinkertaista henkeä, jossa erilaiset tunteet sekä muut persoonallisuustekijät saadaan sarjakuvamaisella otteella esille. Simppeliys ei myöskään estä mieleenpainuvia hahmoja tai miljöitä. Eri kaupungit ja valtakunnat eroavat toisistaan roimasti siitäkin huolimatta, että pelikirja koostuu sangen kliseisistä ratkaisuista. Mukana on niin paratiisirantaa, lumimyrskyjen piinaamaa kaupunkia kuin aavikkoalueitakin. Nämä tuntuvat muodostavan yhdessä ison pelimaailman kanssa uskottavan kokonaisuuden.
Remasteroinnin merkityksellisyys on vähän niin ja näin. Audiovisuaalinen toteutus on persoonallista, mutta kuten jo aiemmin tuli sanottua, pikseleistä ja terävöityksestä se ei ota kovinkaan paljoa irti. Lataustauot ovat minimissä ja homma rullaa sutjakasti eteenpäin. Roimat 30 tuntia kestävä japsirope tarjoaa rahalle mainion vastineen etenkin alusta asti käytössä olevien nopeutuskeinojen takia. Vaikka JRPG-fanaatikot varmasti nyrpistävät nokkaansa tällaiselle kerettiläiselle mielipiteelle, grindaustalkoiden ohittaminen ja etenemisen sulavoittaminen ovat tehneet paketille pelkkää hyvää. Tämä kannustaa nostamaan vaikeusastetta ja kokeilemaan rajoja ilman liian tiukkaa vaikeusastetta.
Tales of Graces f Remastered tuntui roiman vuosikymmenen jälkeen hivenen yllättävältä. Ne asiat, joita pidin aiemmin vahvuuksina, eivät täysin vastanneet odotuksiin. Toisaalta pienemmässä roolissa olleet yksityiskohdat vakuuttivat selvästi aiempaa enemmän. Kokonaisuutena peli hurmasi uudelleen yllättävillä tavoilla. Hieno pelimaailma, mielenkiintoinen tarina ja oivalliset roolipelielementit tekevät pelistä yhä ajankohtaisen paketin. Kyseessä ei ole ajaton JRPG-klassikko, mutta ei se ajan hiekkaankaan ansaitse vaipua. Olitpa pelannut teoksen aiemmin taikka et, tästä suunnasta Asbelin ja kumppaneiden taival saa peukkua.
Saatavilla: Nintendo Switch, PC, PlayStation 4, PlayStation 4 Pro, PS5 / PS5 Pro (testattu), Xbox One, Xbox One X, Xbox Series X|S
Ikäraja: PEGI 12 (epärealistinen väkivalta, kielenkäyttö)
YHTEENVETO:
**** / *****
Viitisentoista vuotta vanha JRPG-seikkailu on sujuvoittanut etenemistä, mikä antaa tarinalle enemmän tilaa pitää pihdeissään. Toimiva kokonaisuus on ansainnut japsiropeista tykästyneiden huomion.
Lue myös: Lännen nopein – arvostelussa Logitech Pro X TKL Rapid
Lue myös: Rakenna unelmiesi Capcom-pelipaketti – huikeat hittipelit nyt pilkkahintaan