The Cursed Crusade kuulostaa periaatteessa mielenkiintoiselta peliltä. Kyseessä on ristiretkiaikaan sijoittuva mättöpeli, joka panostaa järeän väkivaltaiseen taisteluun monipuolisella valikoimalla keskiaikaisia aseita. Pelin päähenkilö haluaa mukaan ristiretkelle, mutta kärsii kirouksesta. Se muuttaa hänet sarvipäiseksi demoniksi.
The Cursed Crusade alkaa tuskastuttavan pitkällä alkuanimaatiolla, jonka aikana ehtii käydä ei ainoastaan jääkaapilla, vaan vaikka kaupassa. Tätä seuraa lyhyt toimintakohtaus, toinen pitkä välianimaatio, epäselvä quicktime event -tyyppinen kohtaus, lisää lätinää, ja niin edelleen. Etenkin pelin alkupuolella suurin osa kokemuksesta on välianimaatioiden tuijottamista. Joskus välissä on lyhyitä toimintapätkiä. Tarinassa ei myöskään liikaa fiilistellä. Yliluonnollisuudet lätkäistään heti alkumetreillä näytille kuin jauhelihapaketti K-kaupan tiskille. Pelin päähenkilö Denz de Bayle on tyypillinen synkistelijä. Hänen kumppaninsa Esteban Noviembre on hampaita vihlovan hirveä “hauska” espanjalaiskarikatyyri.
Tarinankerronnalla The Cursed Crusade ei loista, mutta entäs se taistelu? Keskiaikaisia aseita, korskeaa mättöä ja monipuolisia komboja? No, ainakin periaatteessa. Napin painalluksen ja lyönnin välillä on selvä viive, joka vaikeuttaa kombojen tekemistä. Tällä ei ole kamalasti väliä, sillä vatipäiset viholliset voi useimmiten tappaa yhtä nappia takomalla. Jos henki lähtee, palataan checkpointille. Se on yleensä ainakin kahden ylipitkän välianimaation takana. Välillä mättöä katkotaan toimintakohtauksilla, joissa ammuskellaan varsijousella tai työnnellään linnoituslaitteita. Huono toteutus tappaa niissäkin hyvän idean.
Seikkaillessa saa kokemusta. Sillä voi ostaa taistelukomboja ja parantaa hahmon ominaisuuksia. Motivaatio tehdä näin jää vähäiseksi. Kirous antaa olettaa, että pelihahmo voisi muuttua välillä melkoiseksi mättökoneeksi. Käytännössä suurin muutos tuntuu olevan ruudun täyttävä korni liekkiefekti. Korni on osuva sana kuvaamaan koko juonen yliluonnollista antia.
Pelimaailma näyttää periaatteessa kiinnostavalta kaikessa räkäisyydessään, mutta itse peli on buginen. Hahmot tutisevat ja sätkyvät, suut eivät liiku puheen tahtiin ja esineisiin on helppo juuttua.
The Cursed Crusade on tällaisenaan esikatseluvaiheessa olevan tuntuinen peli, josta vuoden lisätyöllä olisi voinut saada jotain hyvääkin. Ainakin jos käsikirjoittajalle olisi asetettu tiukat rajat sen suhteen, paljonko pölinää saa olla. Nyt peliä ei voi suositella kenellekään.
TESTATTU
PS3
ARVOSTELIJA
Janos Honkonen
PÄÄSTÖTODISTUS
Hyvät ideat toimivat vain, jos ne on toteutettu hyvin.
