Videopelaamisen hyötyjä ja haittoja koskeva keskustelu on usein palopuheita niin pelien vastustajilta kuin puolustajiltakin. Siksi on ilahduttavaa lukea niin tasapuolinen ja järkiperäinen artikkeli, kuin tämä brittilehti Expressin juttu lasten pelaamisesta.
Artikkelia varten on haastateltua useampaa pelaamiseen ja sen vaikutuksiin perehtynyttä asiantuntijaa, jotka antavat vanhemmille perusteltuja neuvoja. Vaikka suosittelemmekin jutun lukemista kokonaisuudessaan, perusohjeet voidaan tiivistää selkeiksi ohjeiksi tähän tapaan:
- Pyri noudattamaan ikärajoja: Pelien ikärajat eivät perustu pelien vaikeuteen, vaan väkivaltaiseen ja seksuaaliseen sisältöön. Erityisesti K18-ikäraja kannattaa ottaa vakavasti.
- Jos lapsesi toivoo tiettyä peliä, tutustu siihen etukäteen.
- Puhu lapsesi kanssa pelaamisesta: Tämä auttaa ymmärtämään niin lastasi kuin pelaamistakin. Asiantuntijoiden mukaan lapset myös haluavat puhua peleistään.
- Pelaa lapsesi kanssa: Usein mörkönä pidetty pelaaminen voi olla myös erinomainen yhteinen harrastus.
- Selvitä, pelaako lapsesi verkkomoninpelejä ja millaisten ihmisten kanssa. Monet vanhemmat eivät ymmärrä, että lapsi voi keskustella verkossa oikeiden, usein aikuisten ihmisten kanssa.
- Ruutuaikaa kannattaa rajoittaa, mutta yleispätevää ohjetta määrästä ei ole olemassa. Monien asiantuntijoiden suositus on max. 2 tuntia päivässä, mutta tärkeintä on tasapaino. Lapsi voi pelata pidempäänkin, kunhan hän myös harrastaa liikuntaa ja tapaa ystäviään.
- Peliaddiktiosta on kyse vasta, kun pelaaminen haittaa muita elämän osa-alueita, kuten koulunkäyntiä ja ystävyyssuhteita. Addiktiota ei voi arvioida pelkästään käytetyn ajan perusteella.
- Väkivaltapelien suorasta vaikutuksesta väkivaltaiseen käyttäytymiseen ei ole näyttöä (vaikka sitä on tutkittu runsaasti), mutta asiantuntijat suosittelevat käyttämään tervettä järkeä räiskintäpelien pelaamisen kanssa. Pelaamisen on hyvä olla muutakin kuin verta ja suolenpätkiä.
Joulun alla voisikin suositella kiinnittämään erityistä huomiota siihen, millaisia pelejä alaikäiselle lapselle ostetaan ja kuinka niihin suhtaudutaan. Kaikkein tärkeimpänä yllä olevista ohjeista voikin pitää lapsen kanssa keskustelemista. Pelaaminen on yksilöllinen kokemus, ja vanhemman on hyvä tietää jotakin lapsensa suhteesta peleihin. Tutustumalla peleihin ja pelaamalla yhdessä lapsen kanssa pelaaminen ilmiönä ja harrastuksena voi avautua paremmin myös niille, jotka eivät itse ole pelanneet juuri koskaan.