Peliväkivallasta käydään keskustelua jo kolmannella vuosikymmenellä, mutta tutkimustulokset peliväkivallan vaikutuksista näyttävät alati osoittavan, että pelit myötävaikuttavat väkivaltaiseen käytökseen korkeintaan ääritapauksissa. GameZone raportoi jälleen tuoreesta tutkimuksesta, jossa tutkittiin pelisisältöjen väkivaltaisuutta ja nuorison väkivallantekoja viidentoista vuoden aikana.
Psykologi Christopher Fergusonin johtamassa tutkimuksessa keskityttiin vuosien 1996 ja 2011 välillä julkaistuihin peleihin. Tutkimusmateriaalina käytettiin Entertainment Software Ratings Boardin (ESRB) ikärajalausuntoja, joissa kuvataan pelien väkivaltaista sisältöä. Tätä materiaalia verrattiin sitten nuorison tekemien väkivallantekojen määrään ja kehitykseen samalla aikavälillä.
Fergusonin tutkimuksen mukaan väkivaltaiset pelit eivät ole lisänneet nuorison väkivaltarikosten määrää yhteiskunnassa. Tutkimuksessa todetaankin: ”Nuorisoväkivalta putosi jyrkästi videopelien tulemisen myötä siitä huolimatta, että mediaväkivalta pysyi korkealla tasolla.”
Tutkimuksessa myös kritisoitiin jyrkästi aiempaa laboratoriotutkimusta mediaväkivallan aggressiovaikutuksista. Fergusonin mukaan aiemmissa tutkimuksissa on käytetty vain lyhyitä mediaotteita kokonaisten narratiivien sijaan, ja toisaalta aggressiivinen käytös on eristetty reaalimaailman kontekstista ja esitetty jopa tutkijoiden sallimana.
Tutkimuksesta julkaistussa lehdistötiedotteessa alleviivataan myös hienosti, miksi pelien syyttäminen yhteiskunnassa tapahtuvasta väkivallasta on vahingollista muillekin kuin videopeliteollisuudelle. Fergusonin mukaan väärään ongelmaan keskittyminen vie yhteiskunnan huomiota sellaisista painavista tekijöistä kuin köyhyydestä, koulutuksesta ja mielenterveydestä.
(Itse Fergusonin artikkeli ”Does Media Violence Predict Societal Violence? It Depends on What You Look at And When” on tieteellisten artikkeleiden tapaan maksumuurin takana, joten luotamme tässä yhteydessä GameZonen tietoihin.)